Fiilis imetyksen lopettamisesta

ENNEN LOPETTAMISTA

”En mä halua luopua tästä. En halua luovuttaa”. Mulla oli joka päivä ihan kamala olo, odotin seuraavaa imetyskertaa kauhulla ja itkin lähes päivittäin. Pelkäsin epäonnistumista, pelkäsin Eemin terveyden ja oman hyvinvointini puolesta. Joka imetys tuntui aina haasteelta:  “Mitä asentoa tällä kertaa kokeilisin, missä huoneessa imetän, soitanko taustamusiikkia hämätäkseni vauvaa, kuinka kauan kuuntelen Eemin nälkäitkua kunnes luovutan ja annan pullosta?”

 

Oon todella kiitollinen neuvolalle ja kaikesta avusta mitä ollaan saatu. Näin jälkikäteen ajateltuna ihmettelen kuitenkin miksi meille ei tarjottu imetysohjausta, koska olin alusta asti hyvin avoin meidän imetysvaikeuksista ja asiasta puhuttiin melkein joka neuvolakäynnillä. Ihmettelen myös minkä vuoksi täysin uupunutta äitiä, joka kokee imetyksen jokapäiväisenä haasteena, ohjataan tehostamaan imetystä. Ymmärrän, että vauva on se joka tilaa maidon ja Eemin kohdalla tehostettu ruokinta oli välttämätöntä, jotta paino saataisiin takaisin käyrälle. Mutta onko ratkaisu todella se, että jatkossa päivässä tulisi pumpata kahdesti, pulloruokkia kaksi kertaa ja itkeä kymmenen (meitä ohjattiin imettämään 10x /pv)? 

 

Toki voi olla että meitä kannustettiin tähän sen vuoksi, että olin sanonut haluavani täysimettää. Olisin kuitenkin tässä kohtaa kaivannut enemmän rohkaisua juurikin toiseen suuntaan. Rohkaisua siitä, että reilu kolmen kuukauden imetys on hyvä aika, riittävä aika, eikä siitä luopuminen ole asia mitä tarvitsee pelätä. Halusin myös tarjota Eemille nämä kuuluisat imetyksestä saadut terveysvaikutukset, joista meille puhuttiin ensimmäisestä neuvolakäynnistä lähtien. En näillä käynneillä koskaan tuntenut oloani painostetuksi, mutta nyt kun mietin asiaa, imetyksestä ja näistä terveysvaikutuksista puhuttiin PALJON. Vaikka tarkoituksena on varmasti ollut vain kertoa ja valistaa imetyksen hyödyistä, uskon tämän vaikuttaneen omaan suhtautumiseeni imetyksen lopettamisesta ”liian aikaisin”. Pulloruokinnasta meille ei puhuttu sanallakaan neuvolassa, varmaan koska olin ilmaissut haluavani imettää. 

 

Noin viikko ennen imetyksen lopettamista, keskustelin asiasta Joonan kanssa ja pohdin asiaa pitkään. Mietin ääneen, josko jatkaminen ja imetyksen kanssa SINNITTELY tekee mulle ja mun henkiselle hyvinvoinnilla vain hallaa. Entä Eemi? Tai Joona? Voiko mun jatkuva huono olo vaikuttaa meidän perheen hyvinvointiin negatiivisella tavalla? Eemi ei selvästi tullut kylläiseksi rinnalla, eikä pieni edes VIIHTYNYT tissillä. Joona puolestaan oli hämmentynyt miten tällaisessa tilanteessa tulisi toimia. Vauva itkee nälkää ja on selvästi surullinen, mutta sen sijaan, että nälkää helpotettaisiin ruokkimalla hänet, piti vauvan antaa jatkaa huutamista ja kantaa valmiiksi itkuisen vaimon syliin. Lopputulos oli joka tapauksessa sama. Joona haki huutavan Eemin sylistäni ja antoi ruokaa pullosta. Perheemme stressitaso oli selvästi nousussa ja jotain oli asialle tehtävä. 

 

Päätös lopettamisesta tuntui lopulta oikealta, enkä halunnut jäädä odottelemaan ”oikeaa hetkeä”. Ainoa mitä lopettamiselta toivoin, olisi mahdollisuus ikuistaa hetki videolle ja saada tilanteesta muutama kaunis kuva. Seuraavana päivänä menimme hernepellolle ja hetkemme oli täydellinen. 

 

LOPETTAMISEN JÄLKEEN

Imetystä ei suositella lopettamaan kuin seinään mahdollisen rintatulehduksen vuoksi. Suositus on, että imetyksen lopettaa hitaasti pienin askelin, imetyskertoja hiljalleen vähentäen. Meillä imetyskerrat olivat muutenkin jo melko vähissä ja kuten tällä videolla kerroin, yksittäiset kerrat kestivät muutamista sekunneista ehkä minuutteihin. Kun sitten todella lopetin, ei sitä tarvinnut tehdä edes hitaasti. Mun ei ole tarvinnut kertaakaan lopettamisen jälkeen pumpata tai lypsää, maitoa ei vain yksinkertaisesti ollut. Tämäkin on ollut mulle yksi monista merkeistä, että päätös lopettamisesta oli meidän kohdalla oikea. Maitoa ei ollut riittävästi ja uskon, että mulla maidonnousu loppui jo jonkin aikaa ennen lopullisen päätöksen tekemistä.

 

Koko meidän perhe voi nyt erittäin hyvin. Päätös ei ole kaduttanut hetkeäkään. Eemi syö hyvin, kasvaa ja on kaiken kaikkiaan tosi tyytyväinen vauva. Mulla on todella helpottunut olo, tuntuu kuin kivi olisi vierähtänyt pois harteilta ja nyt syöttöhetket ovat ihana osa meidän päivää. Pulloruokinta on muutenkin helpottanut meidän arkea monella tapaa, Eemin syöttäminen ei ole enää musta riippuvaista! Voin käydä harrastuksissa, nähdä ystäviä tai olla tarvittaessa jopa yötä pois ilman, että imetys haamuilee jossain takaraivossa. Voimme Joonan kanssa käydä treffeillä, eikä mun tarvitse enää stressata kuinka pulloruokinta pilaa imetyksen. Eemin isovanhemmat, jotka ovat niin kamalasti toivoneet aikaa vauvan kanssa, voivat hoitaa häntä vaikka koko päivän! Sen kuin pullot sekä maidot mukaan ja tadaa! 

 

Haluan rohkaista jokaista tekemään sen päätöksen, mikä itsestä tuntuu parhaalta. Imettäminen on superhyvä päätös, osittainen pulloruokinta on superhyvä päätös ja siirtyminen pulloruokintaan kokonaan on SUPERHYVÄ päätös. Imetys ei tee äidiksi. Se kuinka hoivaat, rakastat ja huolehdit lapsesi tarpeista, se tekee susta parhaan mahdollisen vanhemman, imetät tai et. 

Leave a Comment

Your email address will not be published.