Muuttuiko meidän parisuhde vauvan syntymän myötä? Muuttui, mutta sitä on vaikea kuvailla sanoin. En koe että rakastaisin Joonaa jotenkin enemmän kuin aiemmin, koska en voi sanoa rakastaneeni häntä 95 tai edes 99 prosenttisesti ennen Eemiä. Tottakai rakastin miestäni täydellä sydämellä, eikä se ole mihinkään muuttunut. Jos emme jostain syystä olisi voineet saada lapsia, se tottakai olisi ollut sydäntä särkevää, mutta en rakastaisi häntä yhtään vähempää.
Sanoisin, että parisuhteemme on erilainen. Ei siis parempi, ei huonompi, vaan erilainen. Olemme edelleen samoja yksilöitä kuin ennen vanhemmuutta, mutta se on luonnollisesti avannut meissä molemmissa uusia puolia. Eemin syntymä oli meidän parisuhteelle kuin jatko-osa kirjalle, uusi jännittävä puoli samalle tarinalle. Musta on ihana seurata Joonan kasvua isäksi ja Eemin ja hänen välistä suhdetta. Joona ei ollut meidän parisuhteen alussa mikään rupattelija eikä small talk ollut hänen vahvuutensa (paitsi Joonan omasta mielestä). Nyt hänen pölisevä äänensä kuuluu parin oven takaa ja juttua riittää päivän kuulumisista hauskoihin tarinoihin. Hän haluaa viettää poikansa kanssa aikaa ja olla mahdollisimman paljon läsnä, joka ei varsinaisesti yllättänyt, mutta sen näkeminen saa sydämeni pakahtumaan onnesta.
Mä oon puolestani löytänyt itsestäni sellaisen rauhallisen puolen, minkä olemassaolosta en edes tiennyt. Jos perheeni saisi kuvailla mua yhdellä sanalla, se olisi todennäköisesti temperamenttinen. Oon tunneherkkä, nopea liikkeistäni ja intohimoinen, eikä kärsivällisyys ole kuulunut omiin bravuureihini. Nyt jos kuvailisin itseäni äitinä, vastoin kaikkien odotusten, kärsivällisyys olisi listani top 3:ssa.
Olemme tiimi. Tätä olemme hokeneet yhteen ääneen niin pitkään kuin muistan. Tiimimme puhaltaa yhteen hiileen asiassa kuin asiassa, arjen askareista parisuhdejuttuihin. Nyt myös vauvanhoidossa. Jos imetystä ei lasketa, hoidamme Eemiä täysin tasavertaisesti, joko yhdessä tai erikseen. Meillä molemmilla on myös omaa aikaa, mikä ei olisi mahdollista ilman, että mahdollistaisimme sen toisillemme. Minä käyn jumppaamassa aina aamuisin, Joona päivisin. Kotona tarjoamme toisillemme aktiivisesti apua tai kysymme jos on jotain, mitä toisen hyväksi voimme tehdä. Ilman Joonaa, en pystyisi kuvaamaan videoita tai kirjoittaa tätä blogia, ainakaan mitenkään johdonmukaisesti. Toki on hetkiä kun toista tai molempia väsyttää ja sen tuntee ilmapiirissä, mutta emme ole missään vaiheessa riisuneet tiimiasuamme pois ja se on ihanaa. Voin aina luottaa, että Joona on rinnallani ja sama toimii toisin päin. Tiimimme on ja pysyy.
Tottakai vauva-arki myös verottaa. Meillä ei ole enää samalla tavalla aikaa vain toisillemme kuin ennen Eemiä. Yhteinen laatuaika on siis vähentynyt, joka on odotettavissa kun lapsia saa. Eemi on meidän molempien suurin fokus ja näin sen kuuluukin olla. Avauduin pari päivää sitten IG:ssä siitä, kuinka kauan odotettu yhteinen saunahetki meni plörinäksi, koska pikku-E ei suostunut nukahtamaan. Lopulta Joona meni saunaan yksin ja se harmitti mua yllättävän paljon. En välitä yksinsaunomisesta toisin kuin mieheni, vaan se yhdessä oleskelu lauteiden päällä on mulle se juttu, vaikka se tapahtuisikin täydessä hiljaisuudessa. Harmituksen keskellä mun piti muistuttaa itseäni siitä, että tällaista se vauva-arki on ja meille tulee vielä paljon uusia mahdollisuuksia saunoa yhdessä.
Vaikka kahdenkeskeinen laatuaika on vähän vähissä, pyrimme panostamaan pieniin asioihin. Pidämme käsistä kiinni, hipaisemme toistemme olkapäitä kävellessämme keittiön läpi, hymyilemme ovenraon välistä kun jompi kumpi yrittää nukuttaa Eemiä, vaihdamme kuulumiset kahvikupin äärellä. Keskiviikkoisin pidämme aina minitreffit, jolloin valmistamme yhdessä ruokaa (ts. minä pidän Joonalle seuraa hänen kokatessaan) tai vähintääkin syömme saman pöydän ääressä. Näin sovimme pari viikkoa sitten, kun pohdimme keinoja huolehtia yhteisestä ajasta. Pieniä, mutta niin merkityksellisiä asioita ja rehellisesti, niitä hetkiä, joita rakastan eniten.
Miten teidän parisuhde on muuttunut vauva-arjen myötä? Mitkä ovat teidän keinot ylläpitää suhdetta kaiken härdellin ja väsymyksen keskellä?
Ensimmäinen kuva © Emma Huttu, www.emmahuttu.fi.
